DefShop ja suomalainen Bassoradio toteuttivat hiljattain yhdessä kampanjan, jossa kerättiin Basson kuuntelijoiden tarinoita, niistä hetkistä, jolloin he löysivät hip hopin. Kahden viikon aikana kampanja keräsi upean määrän toinen toistaan mahtavimpia tarinoita, joista yksi tarina palkittiin matkalla Berliiniin. Halusimme jakaa muutaman tarinan kanssanne.
Hip hop inspiraation synnyttäjänä
Hip hop yhdistää musiikkilajina, tyylisuuntauksena sekä elämäntapana monet DefShopin asiakkaat sekä Basson kuuntelijat. Hip hop on aikanaan insipiroinut DefShopin perustajaa, Alexander Büchleria avaamaan hip hop -muotia myyvän verkkokaupan. Basso puolestaan sai alkunsa, kun kolme klubi-dj:tä perustivat vuonna 2004 hiphop-kanavan internetiin. Sekä Basso, että DefShop lähtivät molemmat hyvin vaatimattomista oloista liikkeelle, jossa molemmilla työnteko ja etenkin intohimo omaa tekemistä kohtaan olivat merkittäviä tekijöitä. Yhteinen kampanjamme keräsi mukaan mahtavia tarinoita! Oli hienoa huomata, miten moni oli pysähtynyt miettimään omaa ensimmäistä hetkeään hip hopin parissa ja jakoi tarinan kanssamme. Berliinin matkan voittanut tarina arvottiin rehellisesti, sillä tämänkaltaisia tarinoita ja muistoja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Valitsimme tähän blogipostaukseen mukaan päässeet tarinat myös arvonnan kautta.
Hip hop -siskokset
Vuotta vanhemman isosiskoni ja minun yhteinen hip hop- ja rap -rakkaus alkoi elokuvien parista. 90-luvun alussa olimme varhaisteinejä ja näimme Colors -leffan. Sen jälkeen kotitalomme takapihalla ilmapistoolilla ammuttiin vain sivuttain, jolloin Bloods ja Crips taistelivat usein. Colorsin jälkeen New Jersey Drive, Boyz in da Hood ja Friday nousivat lähes kulttileffoiksi meille. Näiden elokuvien kautta myös musiikki nousi isoksi asiaksi. Artisteista Tupac, Notorious BIG, Dr Dre, Snoop, Ice T, NWA, Cypress Hill, Ll Cool J ja toki Lil Kim ja Foxy Brown olivat kovia. Olimme harvinaisia nuoria naisia Kouvolassa. Monikaan ikätoverimme ei jakanut intohimoamme ”gansta lifeen”. (Teksti: Maija)
Kaikki alkoi kotibileistä
Ysärin alussa lukiolaisena musiikkimaku oli hyvin sekalainen ja hakusassa. Yhdet kotibileet, jonne stormas muutama saman koulun jätkä sisään, repi Pandorat ulos soittimesta ja laitto uunituoreen GangStarrin Hard To Earnin sisään ja Code of The Streets soimaan. BOOM! Se oli siinä. Hoidin heti ekana sen levyn kotiin, sen jälkeen Nasin Illmatic ja lopulta kaikki muut legendat. (Teksti: Harri)
Graffitit polkuna hip hopin pariin
Ala-asteen aikaan, joskus 1980-luvun puolivälissä kävin yleensä koulun lomilla yökylässä enoni luona Tikkurilassa. Matka taittui junalla Riihimäeltä, reppu täynnä Mustanaamio ja Buster -sarjakuvalehtiä. Eno oli päivätöissä Vantaan avustavana ulosottomiehenä, joten päivisin kikkailin itsekseni ja tutkin ympäristöä ajankulukseni. Silloin löysin hylätyn tehdasrakennuksen Tikkurilan aseman pohjoispuolelta, joka oli täynnä graffiteja. Se kokemus oli valtava, kun näki itseään isompia värikkäitä hahmoja sekä kirjaimia osittain purettujen rakennusten seinissä. Aloin tutkia asiaa enemmän kirjastossa, jolloin selvisi, että kyseessä on graffitit ja hiphop. Nyt ollaan kuljettu yhdessä noin 30 vuotta ja matka jatkuu. (Teksti: Pete)
Isoveli hip hopin oppaana
Hiphopin pariin päädyin jo pienenä tyttönä, ja kun kerran sen oli löytänyt, ei takaisin ollut enää pääsyä. Olen vuonna 1992 syntynyt ja minulla on 10 vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa ysärillä ja 2000-luvun alussa harrastimme hauskoja musiikkisessioita veljeni hienon kannettavan cd-soittimen välityksellä (voi taivas, miten kateellinen siitä laitteesta olinkaan). Isoveli valikoi kasvavasta levykokoelmastaan kappaleita, joita halusi minulle soittaa ja melko paljon kuunteluun valikoitui nimenomaan suomalaista hiphopia. Paljonmuutakin kuunneltiin, mutta erityisesti räppi kolahti pieneen mieleeni syvästi. Ihan ehdottomia lempparibiisejä pikkuisena tyttösenä mulle oli Mikrofonistien, Ritarikunnan ja Davon Päästä parhaasta, Ritarikunnan Elämän tarkoitus ja Flegmaatikkojen Taattua Laatua. Näitä kipaleita muistan räppäilleeni paljon itsekseni ääneen missä ikinä kuljinkin, ja edelleen osaan jokaisen niistä ulkoa.
Nykyään suomiräppi on ehdottomasti mulle se juttu. Kuuntelen paljon muutakin, mutta jos musiikkia tekee mieli kuunnella, mutta mihinkään ei ole oikein kunnon fiilistä, on helppo turvautua aina hiphopiin. Suomen kielen opiskelijana tein räppiaiheisen kandidaatin tutkielman ja samaa rataa olisi tarkoitus jatkaa gradussakin. Tiedän, etten tällä polulla olisi, jos ei veljeni olisi joskus aikanaan musasessioita järjestänyt ja hiphopia minulle tutustuttanut. Joskus naureskellaankin yhdessä, että hän on oikeastaan luonut musiikkimakuni tai ainakin antanut sille vahvat vaikutteet. Edelleenkin isovelitoimii mulle uuden musiikin tutustuttajana, vaikka nykyään myös itse suosittelen kappaleita hänelle. Paljon keskustellaan musiikista yhdessä,jaetaan uusia levyhankintoja ja käydään keikoilla yhdessä silloin kun nähdään. Jos käydään keikoilla erikseen, täytyy niistä kuitenkin toiselle aina raportoida. (Teksti: Jenni)
Wu-Tang vei hevarin mukanaan
Se taisi olla vuosi 2009. Olin juuri tehnyt IRC-gallerian ja aloittanut skeittaamisen. Aina skeittivideoita katsoessani muistan miettineeni “miksi näissä ei ikinä soiteta heviä?”. Olin siis hevari. Muistan tosi elävästi sen, miten selailin IRC-galleriassa joidenkin skeittareiden profiileja ja jokaisen kiinnostuksen kohteena oli Wu-Tang. Mä kelasin varmaan eka, että se on joku skedemerkki.Seuraavalla viikolla yksi ylempi luokkalainen skedejätkä tuli kysymään multa “säkin taidat kuunnella hiphoppia?”. Olin niin kauhusta jäykkänä etten muista enää vastaustani, mutta luultavasti vastasin kyllä. Koulun jälkeen, kun pääsin kotiin kirjotin ensimmäisenä Youtubeen ”Wu-Tang” ja se oli outoa musiikkia! Mulla ei todellakaan ollut ikinä käynyt mielessä, että räppi olisi voinut olla niin rajua ja kovaa. Ajat ovat muuttuneet ja nykyään sitä löytää uutta musiikkia päivittäin, mutta en usko enää ikinä kokevani samanlaista fiilistä kuin löytäessäni Wu- Tangin ala-asteella. (Teksti: Miro)
Kilpailun voittotarina: Skeittaus toi hip hopin luokse
Elettiin vuotta 1989. Olin edellisenä talvena aloittanut lumilautailun ja kesällä skeittauksen. Skeittivideoiden soundtrackit puskivat räppiä ja sitä kuunneltiin jatkuvasti itsetehdyillä rampeilla. Myös suomalainen räp-ihme Pääkköset oli kovassa nosteessa. Ostin Lahden Mega-Epe’s kaupasta yhtyeen Eläinrääkkäystä -sinkun. Kotona huomasin, että levyn keskiöreikä oli porattu useita senttejä vinoon. Levy ei tietenkään soinut kunnolla. Menin kauppaan, palautin levyn ja ostin yhtyeen pitkäsoiton sinkun tilalle. Ei olisi kannattanut. Kyseessä oli tietenkin tuleva keräilyharvinaisuus. Skeittaan edelleen, mutta nyt poikana kanssa ja musamaku on entisestäänkin laajentunut. (Teksti: Pasi)
Kiitos kaikille, jotka jakoivat oman tarinansa
DefShop kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita! Tarinat olivat ainutlaatuisia, koskettavia ja hauskoja. Monissa tarinoissa yhdyistyi samoja teemoja, jotka ovat verrattavissa DefShopin perustajan ja koko verkkokaupan syntyhetkiin. Mikäli olet kiinnostunut lukemaan DefShopin syntyhetkistä lisää, niin lue koko artikkeli täältä.
